Laajennettu tuottajavastuu

Mikä on laajennettu tuottajavastuu ja miksi se on tärkeä?

Laajennettu tuottajavastuu (Extended Producer Responsibility, EPR) on otettu käyttöön monilla lainkäyttöalueilla ympäri maailmaa, ja se varmistaa, että käytössä on tehokkaat prosessit ja infrastruktuuri tuote- ja pakkausmateriaalijätteen keräämiseen, lajitteluun ja kierrätykseen. Lakisääteinen laajennettu tuottajavastuu on ympäristönsuojelustrategia, joka määrittää, että vastuu tuotteiden ja pakkausten kestävästä ja turvallisesta vastaanotosta, kierrätyksestä ja lopullisesta hävittämisestä niiden elinkaaren lopussa on näiden materiaalien tuottajilla, maahantuojilla ja jälleenmyyjillä sen sijaan, että se siirrettäisiin hallinnolle, kansalaisille tai raaka-aineteollisuudelle. Kuluttajien osallistuminen on edelleen välttämätöntä tämän poliittisen muutoksen onnistumiseksi, ja järjestelmäsuunnittelijat voivat mahdollistaa sen suunnittelemalla kätevän ja helppokäyttöisen keräysinfrastruktuurin.

Laajennettu tuottajavastuu voi edistää pakkausten kiertotaloutta muokkaamalla arvoketjun alku- ja loppupäätä. Tuotteiden ja pakkausten käyttöikä voidaan maksimoida arvoketjun alkupään suunnittelulla, jossa uudelleenkäytettävyys, korjattavuus ja kestävyys asetetaan etusijalle. Laajennettu tuottajavastuu voi myös kannustaa kierrätettävyyden parantamiseen, jotta elinkaarensa lopun saavuttaneille tuotteille on olemassa jatkoratkaisuja, joissa materiaalit kierrätetään takaisin korkealaatuisiksi tuotteiksi. Laajennettua tuottajavastuuta koskevien lakien käyttöönotto on tehokas toimenpide, joka parantaa kierrätetyn materiaalin määrää ja laatua ja tukee siten kiertotalouden laajenemista. Laajennettu tuottajavastuu tukee myös osaltaan vastuullisen luonnonvarojen hallinnan juridisia puitteita YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 12 "Kulutus- ja tuotantotapojen kestävyyden varmistaminen" mukaisesti.

Miten laajennetun tuottajavastuun ohjelmat toimivat?

Laajennetun tuottajavastuun ohjelmat ovat hallitusten säätämiä, ja ne asettavat tuottajille velvollisuuden noudattaa tuotteiden ja pakkausten elinkaaren hallintaa koskevia lakeja ja saavuttaa tietyt tulostavoitteet. Tuottajat voivat valita, täyttävätkö vaaditut velvoitteet itse vai ulkoistetaanko käsittely tuottajavastuuorganisaation kaltaiselle kolmannelle osapuolelle. Vaikka on olemassa perusperiaatteita ja -elementtejä, joita sovelletaan yleisesti kaikissa laajennetun tuottajavastuun ohjelmissa, ne on myös mukautettava paikallisiin olosuhteisiin – kuten olemassa olevaan kierrätysinfrastruktuuriin, liiketoimintaympäristöön ja poliittisiin olosuhteisiin – jotta niillä on mahdollisuus menestyä. On selvää, että korkeampi kierrätysaste voidaan saavuttaa helpommin laajennetun tuottajavastuun ohjelmien kautta.

Miten laajennettu tuottajavastuu rahoitetaan?

Laajennetun tuottajavastuun järjestelmät ovat alan yritysten rahoittamia: Tuottajat vastaavat tuotteidensa ja pakkaustensa elinkaaren aikana syntyvistä kustannuksista, mukaan lukien keräys, lajittelu ja kierrätys. Tuottajat valmistavat markkinoille tuotavat tuotteet ja pakkaukset ja pystyvät siksi parhaiten toteuttamaan positiivisia muutoksia tuotteen elinkaaren lopussa. Tämä merkitsee siirtymistä pois perinteisistä jätehuoltomenetelmistä, joissa rahoituksesta vastaavat kunnat ja asukkaat (yleensä verojen tai suorien tilausmaksujen kautta). Lain noudattamisen varmistamiseksi laajennettua tuottajavastuusta koskevassa laissa tuottajille määrätään yleensä taloudellinen rangaistus, jos he eivät täytä laajennetun tuottajavastuun velvoitteitaan, kuten kierrätyksen tulostavoitteita.

Laajennettu tuottajavastuu käytännössä

Juomapakkausten panttijärjestelmä on hyvä esimerkki laajennetusta tuottajavastuusta. Panttijärjestelmä toimii siten, että jätteeseen liitetään rahallinen arvo. Kuluttaja maksaa pienen pantin ostaessaan tölkkiin tai pulloon pakatun juoman, joka palautetaan sitten kokonaan, kun kuluttaja tuo tyhjän pakkauksen esimerkiksi paikallisen jälleenmyyjän tiloissa sijaitsevaan palautusautomaattiin. Kun tyhjä pullo on palautettu palautusautomaatin kautta, se voidaan lajitella ja kierrättää uudeksi pakkaukseksi yhä uudelleen. Painettujen pakkausten ja paperin laajennettu tuottajavastuu (Extended Producer Responsibility for Printed Packaging and Paper, EPR-PPP) on toinen esimerkki tästä. Tuottajat huolehtivat painetun paperin ja pakkausten keräys- ja kierrätyskustannuksista jätteenkeräyksen ja kierrätyksen kautta. Ohjelman rahoittavat tuottajat, eikä kuluttajilta veloiteta maksua. Ellen MacArthur -säätiön vuoden 2021 kannanotossa Extended Producer Responsibility – a necessary part of the solution to packaging waste and pollution kerrottiin että TOMRA ja yli 150 muuta yritystä ja keskeistä sidosryhmää ympäri maailmaa ovat ilmoittaneet sitoutuneensa laajennettuun tuottajavastuuseen ja tukevansa sitä. Euroopassa kivennäisvesi- ja virvoitusjuoma-ala on selkeästi ilmaissut tukevansa laajennettua tuottajavastuuta ja vaatinut hyvin suunnitellun panttijärjestelmän käyttöönottoa juomapakkauksille.

Mitä laajennettu tuottajavastuu tarkoittaa kuluttajille?

Laajennettu tuottajavastuu on yrityslähtöinen poliittinen menetelmä. Kuluttajien osallistuminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta panttijärjestelmän kaltaiset laajennetun tuottajavastuun ohjelmat menestyvät. Valmistajat voivat esimerkiksi suunnitella pakkaukset helposti kierrätettäviksi, mutta jos kuluttajat päättävät hävittää pakkaukset kierrättämisen sijaan, korkea kierrätysaste ei ole mahdollinen. Laajennetun tuottajavastuun todellinen menestys edellyttää muutoksia sekä tuottajien että kuluttajien käyttäytymisessä.

Mikä on laajennetun tuottajavastuun tulevaisuus?

Laajennetun tuottajavastuun tulevaisuus riippuu paljon siitä, kuinka laajasti se otetaan käyttöön kehittyneillä ja kehittyvillä markkinoilla. Kehittyneillä markkinoilla on jonkin verran perustason kierrätysinfrastruktuuria, kun taas kehittyvillä markkinoilla siitä on nykyään yleensä puutetta. Kehittyneillä markkinoilla tavoitteena on suunnitella 75 prosenttia muovipakkauksista kierrätettäviksi vuoteen 2030 mennessä, ja niissä painopiste on korkealaatuisissa järjestelmissä, jotka mahdollistavat kiertotalouden.¹ Kehittyvillä markkinoilla, joilla keskustellaan kierrätettäväksi suunniteltujen muovipakkausten alhaisemmasta 50 prosentin tavoitteesta vuoteen 2030 mennessä, on ensin panostettava kattavan perustason keräys- ja kierrätysinfrastruktuurin rakentamiseen. Tämä mahdollistaa laajennetun tuottajavastuun lakien noudattamisen.

Laajennettu tuottajavastuu: Vastuun ottaminen luonnonvarojen käsittelystä

Laajennettu tuottajavastuu on strateginen ja poliittinen lähestymistapa, jolla varmistetaan, että tuottajat ja valmistajat ottavat vastuun tuotteidensa ja pakkaustensa koko elinkaaresta. Alan yritysten rahoittama järjestelmä kannustaa valmistajia priorisoimaan pakkaussuunnittelua ja -hallintaa jätehierarkian pohjalta parempien ympäristötulosten saavuttamiseksi. Sen ansiosta yhä useammat tuottajat suosivat uudelleenkäyttöä, korjausta ja kierrätystä hävittämisen sijaan ja pyrkivät varmistamaan, että jätteet eivät päädy meriin ja ympäristöön. Jos haluat lisätietoja laajennetusta tuottajavastuusta ja sen merkityksestä sekä tuottajille että kuluttajille, lataa TOMRAn uusin raportti. Raportti sisältää perusteellisen katsauksen poliittiseen lähestymistapaan ja siihen, miten se voi edistää siirtymistä kiertotalouteen.